Messujen taustalla tapahtunutta

Yleensä blogini ei täyty vuodatuksista, mutta nyt on ihan pakko kertoa vähän tarinaa messujen taustalta :)

Messut ovat siis nyt onnellisesti takana, HUOH, sanon minä. Messut menivät loistavasti, mukavaa oli, mutta taustalla tapahtui kaikenlaista, joka aiheutti itkua, raivoa sekä hammasten kiristystä. Tästä ei ole kuvia, mutta jos jaksatte lukea, niin kiva juttu...

... kaikki alkoi TORSTAINA. Menin pakkaamaan auton Amalian ovelle, Espoon keskukseen. Klo 12 auto oli osittain pakattu, suuntana tukkukeikka sekä lentokenttä, jonne laskeutui vieraani Lindan  kone klo 14.20. Mutta, auton akku olikin hyytynyt, eikä se lähtenytkään käyntiin. AAARRRGGHHH! Onneksi tiepalvelu tuli apuun, antoi virran autolle ja eikun matkaan. Noin tunnin aikataulusta myöhässä, mutta olin kuin olinkin ajoissa lentokentällä.

Loppupäivä menikin melkolailla kommelluksitta, lukuunottamatta pientä kaaosta hakiessani pojat mukaan messukeskukseen, josta isänsä heidät nouti sekä päiväkodin pihassa, parkissa olevassa autossa asiakasrekisteröintilaitteen (jonka hölmö lupasin ottaa osastolleni) tilaaminen, rekisteröiminen yms. Illalla vielä kertaalleen pakkasin auton täyteen tavaraa ja kotona olin noin klo 22.

PERJANTAI-aamuna lupasin noutaa Lindan klo 8, päätin kuitenkin aamulla viedä yhden lastin tavaraa messariin, koska tiesin, että kaksi keikkaa piti vielä heittää. Olin messukeskuksen ovella klo 7, parkissa noin 4min, radio päällä, kunnes virrat katkesivat, AKKU!! Ihmeen rauhallisesti purin lastin autosta ja vein sen osastolle. Mutta, miten ihmeessä hakisin Lindan Espoosta? Kello tikitti armottomasti eteenpäin, sydän tykytti. Kyselin josko joku antaisi virtaa, mutta messurakentamisen ja kiireen keskellä vastaukset olivat "ei ole kaapeleita", "ei ole aikaa"tms. En tiennyt mitä tehdä, kunnes törmäsin Heinikan Heiniin (jolle myös oli sattunut ja tapahtunut), joka lupasi lainata autoaan, JEP, tartuin tilaisuuteen.

Hyppäsin Heinin autoon, kymmentä vaille 8. Koskaan aiemmin en ollut ajanut automaattivaihteista autoa, mutta se olikin helppoa. Kaasuttelin aamuruuhkassa Espooseen ja takaisin, oltiinkin sitten Lindan kanssa perilla osastolla klo 8.58, 2 minuttia ennen messujen alkamista. Osasto levällään, mutta se oli murheista pienin, olimme messuilla. Yksi kuorma jäi Amaliasta hakematta, mutta nyt oli pärjättävä sillä, mitä mukana oli.

Perjantai menikin muuten hyvin, mitä nyt keskellä päivää soitto mieheltä, että esikoiselta oli iltapäiväkerhossa katkennut etuhammas kaatuessaan pihaleikeissä. Perjantai-ilta meni pakatessa lisää myytävää messuille ja Piiperon (joka yöpyi meillä) kanssa jutellessa.

LAUANTAI menikin messujen osalta kivasti, kunnes läksimme klo 18 messuilta, Linda ei löytänyt yöpaikan avainta mistään. Kävimme autolla, sekä uudestaan messuhallissa ja osastolla, mutta ei. No, Lindahan yöpyy siskoni asunnolla Espoossa, eiköhän asia hoituisi huoltoyhtiön kanssa?? Siskoni nimittäin oli päivällä lähtenyt Keskiseen Suomeen, isänpäivää juhlimaan sekä maanantaista opiskelupäiväänsä varten. Oikeat avaimet hänellä, vara-avaimet meillä, nyt hukassa.

Huoltoyhtiö sanoi, että ei aukaise ovea. Siis mitä? Ei ellei asunnon haltija tai virkavalta ole paikalla. Edes siskoni soitto huoltoyhtiöön ei auttanut. Seuraavaksi soitto siis 112. No, mitä tuumaa tähän hätäkeskus? "Tarkistamme tilanteen Espoon päivystävältä poliisilta", "ei, poliisille tämä ei ole syy lähteä matkaan". Emme siis saaneet ovea auki. Käyttöön suunnitelma B, kaupan kautta Lindalle hammasharja ja yöpymään meille. Onneksi kellarikerroksemme on rauhallinen, Linda sai nukkua rauhassa. Muutenhan meillä on aikamoinen hälinä kera kolmen vintiön:)

SUNNUNTAI-aamuna sain päähäni, että lähtisin messukeskukseen autollamme (johon oli nyt vaihdettu uusi akku) ja piipero, joka yöpyi meillä edelleen, kera Lindan kävisivät siskoni taloyhtiön pihassa katsomassa, löytyisikö avain sieltä, ja siellähän se oli, maassa. Kaikki siis hyvin.

Sunnuntaille ei sitten sattunutkaan mitään sen kummempaa. Messujen jälkeen purimme osaston, ajoin tavarat Amaliaan ja kotiin nukkumaan.

MAANANTAI sujuikin sitten hyvin kera huovutuksen, jota opetin Lindalle sekä Lindan upeiden kurssien. Niistä lisää sitten myöhemmin.

Ja tämän kaiken lisäksi tietenkin sattui ja tapahtui myös:
- aamulla kiireessä kotoa ilman aamupalaa ja ilman lounasta, ruokailemassa vasta klo 15
- kännykkä kateissa ainakin 10 kertaa
- paperikassit loppuivat kesken
- Pankkikorttilaitteen nauha loppui puoli tuntia ennen messujen päättymistä
- yms. yms.

Nyt nukkumaan, koska huomenna vietämme Lindan kanssa päivän Tallinnaa kierrellen, ja toivottavasti ilman kommelluksia.

Mukavaa päivää myös teille lukijoille!