Näin syntyi Oho

Maanantai on maanantai vaikka voissa paistaisi, vaikka yritinkin eilen kovasti tykätä loman jälkeisestä maanantaista. Mutta, nettiyhteys tökki koko päivän ja illalla kenkkuili blogger, joten tämä Riikan ohjeistus jäi nyt tiistaille. Eli, tässä se nyt tulee:

AA-Riikka: Tein aikoinaan Amalialle yhden kortin syntytarinan vaihekuvina ja nyt päätin puolestani tehdä vastaavanalaisen "vaihe vaiheelta" kuvauksen erään skräppäysleiskan synnystä. Pidemmittä puheitta, asiaan!   

Gesso ja omien skräppipohjien luominen on minulle tällä hetkellä aika kova juttu. Niinpä tämänkin sivun teko alkoi gessoämpärin nostamisella esiin. Tosin maltoin mieleni hetken ja päätin lisätä pohjaan kolmiulotteisuutta juuri käymäni Nathalie Kalbachin kurssin inspiroimana.

Valitsin paperiksi erään Leimailutaivaassa ostamani alepaperin ja lätkin siihen varastoista löytyneitä kirjaimia. Tässä on siis hyvä tapa käyttää niitä kirjaintarroihin jääviä irtokirjaimia, joista ei oikein enää otsikoita synny! Kuorrutin sen jälkeen koko paperin gessolla. Toisiin kohtiin sudin gessoa hyvin paljon vedellä laimennettuna, toisiin laitoin gessoa sellaisenaan, hyvin peittävänä kerroksena.

  

Kunhan gesso oli ehtinyt kuivahtaa, kaivoin esiin maalit. Tähän sivuun, kuten moneen muuhunkin, käytin sekä suihkemaaleja että akryylimaaleja. Lisäsin pari isoa kirjainta "maskeiksi" ja suihkin pohjan päälle ensin väritöntä  Glimmer Mistiä ja sen perään turkoosia Chalk board mistiä. Näin Chalkboard ei heti nappaa taustaan kiinni, vaan kun sivun nostaa pystyasentoon, värit valuvat. Turkoosin akryylimaalin lisäsin sivuun vanhalla etukortilla vetämällä sekä roiskimalla.

Taustan työstö jatkui maalien kuivuttua kohojauheen avulla. Embossasin sinne tänne leimailemalla kirjainleimoilla, kuplamuovilla sekä ihan suoraan vesileimatyynyä sivussa hankaamalla. Kohojauheena käytin valkoista jauhetta.

Ja kun nyt musteiden makuun päästiin, niin lisäsinpä kerroksellisuutta taustaan vielä kirjain sabluunan avulla. Hieroin turkoosia mustetyynyä suoraan paperille kirjainsabluunan läpi. Tässä vaiheessa ajatus sivun aiheesta alkoi jo olla selvillä, koska tausta painottui niin vahvasti kirjaimiin, sanoihin ja kieleen.

 

Etsiskelin teetetyistä kuvistani aiheeseen sopivan otoksen ja kahmaisin silppulaatikoista väreihin sopivia papereita. Säilytän kaikki paperisilppuni nimittäin väriensä mukaan, joten turkoosien papereiden löytäminen on varsin helppoa. Samalla kannoin pöydälle myös boordileikkureita.

Papereiden sommittelu lähtee minulla varsin vapaasti. En jaksa kauaa harkita ja miettiä vaan leikkelen suoraan paperin paperileikkurilla summittaiseen kokoon ja kokeilen. Varsin harvoin mittaan kuviopapereiden palojen kokoja vaan enemmän käytän mittatikkuna silmääni.
Aloitan jostain paperista ja etenen sitten täydentämällä. Tässä vaiheessa sivupohjan päällä olevista elementeistä mikään ei vielä ole kiinni, vaan voin lisäillä papereita mihin väliin tahansa ja siirrellä niiden paikkoja.

Tässä kuvassa paperit ovat nyt löytäneet paikkansa ja ne on kaikki kiinnitetty paikoilleen. Kuvan kiinnitin näennäisesti vaan tuolla klemmarilla, mutta kaksipuolista teippiä on toki kuvan takana myös. Osa kerroksista on kohotettu 3D tarrapaloilla. Olen myös ressannut palasten reunoja ja lisännyt mustetta liian valkoiselta näyttäneiden aaltopahvisuirujen päälle.

Sitten on otsikon, journalingin ja koristeiden vuoro. Papereiden asetteluvaiheessa minulla on yleensä päässäni joku idea, mihin otsikon laitan, mutta lähes 99% unohdan ajatella journalingin paikkaa. Onneksi sille on kuitenkin vielä aina paikka löytynyt, jos sellainen tarvitaan! Omat tarinointini ovat yleensä varsin lyhyitä, enemmänkin ehkä ajatelmia ja teen ne lähes aina koneella. En näet voi sietää omaa käsialaani. Tarinoinnin kirjoittamiseen menee minulta yleensä noin 5 minuuttia, joten kauhean syvällisiä juttuja ne eivät taida olla.

Koristeiden kanssa puolestaan saatan nyhvätä pitkänkin aikaa. Varsin nopeasti liimaan jo etsimäni jutut paikoilleen, mutta pöydällä olevia kätköjä kaivelemalla löytyy aina uusia juttuja, joita voisi sivuun liittää. Koristeiden muodostamat ryppäät ovatkin aika usein yksityiskohta, joka sivuistani löytyy. Mieheni joutuu usein toteamaan, että jättäisin jo sivun rauhaan enkä ylityöstäisi sitä, kun yritän vielä sovitella jotain kukkaa tms. sivuun.