Kirjansidoksia

Reilu kymmenen vuotta sitten jäin koukkuun kirjansidontaan, kun opiskelin Ohjaustoimintaa. Kävin paljon kursseja, sidoin kirjoja, albumeita, vihkoja. Aivan mielettömän ihanaa!

Olin pitkään miettynyt, että kirjojen sitominen pitäisi aloittaa uudelleen, noinkohan ne työvaiheet muistuisivat mieleen. Viime elokuussa Intohimona Askartelussa, juttelin Espoon kirjansitojien Seppo Seppälän kanssa ja Sepon innoittamana läksin mukaan Espoon Työväenopiston torstain iltapäiväryhmään.

Lukuvuosi on ollut mielettömän antoisa! Olen käynyt (melkein) joka viikko ihmettelemässä isoja giljotiinileikkureita, nahanohennusta sekä Sepon jämäkkää, erittäin ammattitaitoista opetusta. Jokunen opetuskerta tosin on mennyt "nukkuessa", vähien yöunien jälkeen aivoja lepuuttaen, mutta onneksi muu ryhmä on ollut ymmärtäväinen:) Tänään onkin sitten viimeinen virallinen kerta ja syksyllä taas!

Seppo aloittelemassa demoamista.

Kirstin työvälineitä.

Selän pyöristäminen vasaralla.

Nahan ohennusta Ranskalaiseen sidokseen.

 Pyöristetty kirjanselkä.

Vanhan kirjan uudelleensidontaa.

Esittelyssä hyvä kankaantaustaamispaperi.

Ja minun pinkkejä sidontaunelmia.

Ryhmältä pyydän anteeksi onnetonta nimimuistiani! Olen nimien muistamisessa aivan onneton! Sen muistanee varmasti joku, Ritva on aina Mervi, Saga saattaa olla Anneli tai jotain muuta vastaavaa.

Kurssilla mieleen on taas palannut kirjansidonnan vaiheet, reijityksestä kansitukseen. Olen tehnyt "hiukan" erilaisia projekteja kuin muu ryhmä, mutta olen sitonut kirjoja ajatellen valokuvien tallentamista ja skräppäystä. Nyt siis uskallan opettaa sidontaa myös muille, joten syksyllä alkaa Amalian pilottikurssi kirjansidonnasta!

Mukaan saa jo ilmoittautua, katsotaan miten kurssiaika parhaiten järjestyy.