Amalia, purku ja haikeus

Voi anteeksi ihanaiset lukijani! Taas on kulunut syntisen paljon aikaa edellsiestä kirjoittelusta, on vaan ollut vähän hässäkkää ja puhti on ollut poissa. Tiedättehän tunteen, kun ei vaan kertakaikkiaan ole energiaa mihinkään ylimääräiseen...

Suurin syy energian menetykseen on ollut Amalian liiketilan tyhjentäminen, jossa menikin sitten aikaa useampi päivä (ja yökin). Tavaraa oli kertynyt aikalailla ja useampi autollinen sitä siirtyikin varastoon. Onneksi kaikkien sattumien kautta sellainen löytyi, nimittäin kotimme ei olisi kaikkea sitä tavaraa vetänyt... No, kyllähän sitä sinnekin aikamoiset kasat muutti :)

Liiketilan purkaminen ja etenkin tapetin irrottaminen seinästä oli myös melkoinen tunneurakka. "Amalian-tapetin" suojissa on itketty, naurettu, vitsailtu, surtu sekä fiilistelty kaikki mahdolliset tunneskaalat. On opittu uusia tekniikoita, saatu paljon aikaiseksi, iloittu valmiista töistä ja ihmetelty niitä kauneimpia keskeneräisiä, mutta ennenkaikkea nautittu tekemisen meiningistä ja askartelusta. Onpahan nuo meidän poika-ipanatkin viettäneet siellä ison osan lapsuuttaan äidin "hommia" seuraten. Mutta, kuten olen sanonut, "aika aikaansa kutankin", nyt oli tämän kauden loppu, mutta ehkäpä jonkun uuden alku.

Parhaillaan keräilen voimia ansaitulla, palkallisella kesälomalla, jota yrittäjän arki ei tunne, enkä ole siitä vuosiin nauttinyt. On muuten hienoa :) Mutta, koska sääkin on nyt vihdoin aurinkoisen kesäinen, jatkan nautiskelua :)

Askarteluniloa hellepäiviinne!

terkuin Mira