Myönnän, etten ollut valmistellut kalenteria ajoissa, mutta en vaan tykkää etukäteen ajastetuista, liian valmiiksi pureskelluista teksteistä. Mutta tänä vuonna joulunodotus toi mukanaan melkoisia käänteitä. Olen jouluihminen. Mun mielestä joulua voisi viettää vaikka koko vuoden, mutta kun kyseessä on läheisen ihmisen henki ja elämä, jää joulu, Amalian joulukalenteri sekä kaikki muut kakkoseksi.
Reilu viikko sitten saimme musertavan uutisen, että toisella siskoistani olisi pahalaatuisia kasvaimia useammassa eri paikassa kehoa. Elämä pysähtyi. Melkein viikkoon, en saanut syötyä enkä nukuttua. Töidenkin tekeminen oli haastavaa. Siihen pysähtyi myös joulun valmistelut sekä Amalian joulukalenteri. Viikko kului, oli lisätutkimusten sekä uuden lääkärin aika. Ja, helpotuksen huokaus. Kyseessä ei ollutkaan vakava sairaus, vaan autoimmuuni sairaus, joka vaatii kyllä hoitoa, mutta ei ole kuolemanvakava. Saimme siis parhaan mahdollisen joululahjan.
Ja muistutuksen siitä, mikä on tärkeintä. Läheiset ihmiset, elämän rajallisuus ja nautinnon hetket juuri tässä ja nyt.
Joulumuistiaisiin päällystin jämäpapereiden palasilla tikkuaskeja. Ne kääriytyvät kauniin kynttilän kanssa samaan sellofaaniin.
Nauti tästä hetkestä.
Nauti tulevast joulusta.
Nauti tässä ja nyt.
Ilman stressiä.
Niin teen minäkin.
terkuin Mira
Välillä elämä antaa muistutuksen siitä, mikä on tärkeintä. Ei se ole raha ja rikkaus, vaan läheiset ihmiset. Voi kuvitella tunteesi itse syövän sairastaneena.
VastaaPoistaOikein Lämmintä ja Rakkauden Täyttämää Joulua Sinulle ja Läheisillesi ♥
Hei Sude! Näin se on, että liian usein arjessa unohtaa elämän tärkeydet. Oikein mukavaa, rauhallista ja stressitöntä joulun aikaa myös sinulle!
PoistaMeillä liippasi läheltä joulun aikaan toisella tavalla: sytytettiin kaunis kynttilä ja muutaman tunnin päästä sen liekki roihusi moninkertaisena. Jos en olisi ollut ihan vieressä olisi talo palanut. Syynä oli kynttilän pintaan sulatettu servetti.
VastaaPoista